Aito Mäkki & Kube
Ilona, Seinäjoki
14.10.2016
14.10.2016
(c) Jessica Häyhä
Tuottajat nyt myös snäpissä: tuottajat
lauantai 15. lokakuuta 2016
keskiviikko 12. lokakuuta 2016
Hyvä tuottaja osaa ja tekee — mitä?
Viime viikonloppuna Tuottajat olivat mukana Musiikki & Media -tapahtumassa. Mut oli pyydettiin mukaan lauantain Ylituotantoa?-paneelikeskusteluun, ja Jessica oli mukana taltioimassa tätä tapahtumaa! Heti alkuun haluan kiittää Sannaa ja Anssia, jotka pyysivät mut mukaan sekä Hiksua ja Anttia, joiden kanssa oli mielettömän hyvä olla niinkin jännittävässä tilanteessa, ja joilta sain hyviä vinkkejä ja näkemyksiä tapahtuma- ja artistituotantoon liittyen.
Keskustelun moderaattori Sanna esitti meille kysymyksiä liittyen tapahtumatuottamisen tilaan Suomessa. Paneelikeskustelusta jäi paljon ajatuksia mietittäväksi, joten ajattelin jakaa niistä osan nyt teidän kanssa:
Hyvä tuottaja osaa itse perusasiat ja tuntee alojen ammattilaiset.
Tuottajia on paljon. Tuottaja on aina ihminen. Toimintatapoja on erilaisia ja jokaisen historia on uniikki. Useimmiten tuottajan suusta kuultu tarina alkaa siten, että "itse asiassa päädyin alalle vahingossa". Monesti tapahtumatuottajan taustaan liittyy rakas musiikkiharrastus (tai ammatti) ja into järjestää tapahtumaa kavereille. Joskus eka tapahtuma järjestetään siksi, että halutaan oma bändi keikalle, joskus ylipäätään mitä vaan säpinää pienelle kotipaikkakunnalle. Varmasti löytyy myös niitä, ketkä ovat nuoresta asti haaveilleet tapahtumien parissa työskentelystä. Itse menin näyttelijäntyön linjalle 16-vuotiaana, ja jo silloin mun äiti sanoi, että "susta voi tulla laulaja tai näyttelijä, mutta tuottaja susta ainakin tulee". Äidillä on jännä tapa olla oikeassa, koska teini-Johannalla ei kyllä ollut vielä hajuakaan siitä, mitä kaikkea tuottajan työ voi olla. Jatkuva toistelu oli myös tosi ärsyttävää, koska olin varma siitä että musta tulee ammattinäyttelijä! Heh, heh.
Puhuttiin tuottajan jaksamisesta, ja kuinka tärkeää on muistaa perusasiat, kuten omasta terveydestä huolehtiminen. Niinhän me kaikki paasataan työkavereille, että "muista syödä ja nukkua" ja sitten unohdetaan itse tehdä niin. Helposti ajatellaan, että meneehän tässä nyt päivä tai pari syömättä ja nukkumatta (ja joskus meneekin), mutta mä oon ainakin huomannut. että väsyneenä ja nälkäisenä sitä harvemmin on se oma paras, tehokkain versio itsestä.
Mun ajatus oli ja on se, että on tärkeä löytää joku vastapaino. Jotain tekemistä, mikä vie ajatukset pois loppumattomista to do -listoista, sähköpostista, somesta, palavereista, ihmisistä ja muusta jatkuvasta aivotyöskentelystä. Mulle se oli viime kevääseen asti rumpujen soitto, kunnes Tuottajat-sarjan teko alkoi ja siitä asti on muka "ollut liian kiireinen tehdäkseen mitään kivaa". Huoh.
Hyvä tuottaja tekee itsensä tarpeettomaksi.
Keskustelussa puhuttiin hyvien tyyppien kanssa työskentelystä, mikä auttaa jaksamaan ja antaa energiaa. Hommat sujuu parhaiten kun asialla on osaavia ja ystävällisiä ihmisiä, joiden ammattitaito näkyy työssä (eikä kuulu turhissa puheissa).
Ystäviä ei pidä unohtaa. Oon lähiaikoina miettinyt sitä, että vaikka en usko olevani ehdolla "Vuoden paras ystävä" -palkinnonsaajaksi, niin uskon että mun maailman parhaat läheiset tajuaa, miksi oon kokoajan tulossa jostain ja menossa johonkin. Miten se nyt oli, rautaa pitää takoa kun se on kuumaa. Mut ei saa polttaa näppejä. Eikä itseään.
Puhuttiin työkaluista: toiselle sopii kynä, paperi ja sähköposti. Joku luottaa täysin nykyaikaan ja nettialustoihin — kolmas kulkee jossain välimaastossa. Whatsapp, Facebook ja Slack on ehdottomasti meidän projekteissa ne käytetyimmät kanavat perinteisen sähköpostin lisäksi. Viimeiseksi mainittuun kehotan tutustumaan erityisesti, jos käsillä on projekti jossa on mukana paljon ihmisiä ja erilaisia työryhmiä.
Puitiin tapahtumia. Millaisissa tilanteissa oppii uutta? Onnistumiset antavat energiaa ja vievät eteenpäin, mutta kyllä moni meistä oppii parhaiten kantapään kautta. Mä oon kaatunut lavalla ja kerran mokannut backlinen suhteen, mutta yllättävissä tilanteessa on vaan tärkeintä keksiä paras (tai vähiten huonoin) ratkaisu ja hoitaa homma himaan. Ongelmatilanteet on syytä käsitellä, mutta "syyllisen etsimiselle" tai jossittelulle on turha uhrata aikaa...
Suurin osa yllä olevista ajatuksista on kyseisessä paneelissa puhuttua TAI viime kesänä eri tuottajilta päähäni iskostunutta tekstiä. Tuottajat-projekti on ollut jo tähän mennessä äärettömän palkitseva ja opettava, koska me ollaan saatu tavata alan kovimpia tekijöitä.
Loppukevennyksenä lainaan lauantaina tapaamaani aivan ihanaa tuottajaa:
Hyvä tuottaja laittaa kätensä vaikka paskaan.
Keskustelun moderaattori Sanna esitti meille kysymyksiä liittyen tapahtumatuottamisen tilaan Suomessa. Paneelikeskustelusta jäi paljon ajatuksia mietittäväksi, joten ajattelin jakaa niistä osan nyt teidän kanssa:
Hyvä tuottaja osaa itse perusasiat ja tuntee alojen ammattilaiset.
Tuottajia on paljon. Tuottaja on aina ihminen. Toimintatapoja on erilaisia ja jokaisen historia on uniikki. Useimmiten tuottajan suusta kuultu tarina alkaa siten, että "itse asiassa päädyin alalle vahingossa". Monesti tapahtumatuottajan taustaan liittyy rakas musiikkiharrastus (tai ammatti) ja into järjestää tapahtumaa kavereille. Joskus eka tapahtuma järjestetään siksi, että halutaan oma bändi keikalle, joskus ylipäätään mitä vaan säpinää pienelle kotipaikkakunnalle. Varmasti löytyy myös niitä, ketkä ovat nuoresta asti haaveilleet tapahtumien parissa työskentelystä. Itse menin näyttelijäntyön linjalle 16-vuotiaana, ja jo silloin mun äiti sanoi, että "susta voi tulla laulaja tai näyttelijä, mutta tuottaja susta ainakin tulee". Äidillä on jännä tapa olla oikeassa, koska teini-Johannalla ei kyllä ollut vielä hajuakaan siitä, mitä kaikkea tuottajan työ voi olla. Jatkuva toistelu oli myös tosi ärsyttävää, koska olin varma siitä että musta tulee ammattinäyttelijä! Heh, heh.
Puhuttiin tuottajan jaksamisesta, ja kuinka tärkeää on muistaa perusasiat, kuten omasta terveydestä huolehtiminen. Niinhän me kaikki paasataan työkavereille, että "muista syödä ja nukkua" ja sitten unohdetaan itse tehdä niin. Helposti ajatellaan, että meneehän tässä nyt päivä tai pari syömättä ja nukkumatta (ja joskus meneekin), mutta mä oon ainakin huomannut. että väsyneenä ja nälkäisenä sitä harvemmin on se oma paras, tehokkain versio itsestä.
Mun ajatus oli ja on se, että on tärkeä löytää joku vastapaino. Jotain tekemistä, mikä vie ajatukset pois loppumattomista to do -listoista, sähköpostista, somesta, palavereista, ihmisistä ja muusta jatkuvasta aivotyöskentelystä. Mulle se oli viime kevääseen asti rumpujen soitto, kunnes Tuottajat-sarjan teko alkoi ja siitä asti on muka "ollut liian kiireinen tehdäkseen mitään kivaa". Huoh.
Hyvä tuottaja tekee itsensä tarpeettomaksi.
Keskustelussa puhuttiin hyvien tyyppien kanssa työskentelystä, mikä auttaa jaksamaan ja antaa energiaa. Hommat sujuu parhaiten kun asialla on osaavia ja ystävällisiä ihmisiä, joiden ammattitaito näkyy työssä (eikä kuulu turhissa puheissa).
Ystäviä ei pidä unohtaa. Oon lähiaikoina miettinyt sitä, että vaikka en usko olevani ehdolla "Vuoden paras ystävä" -palkinnonsaajaksi, niin uskon että mun maailman parhaat läheiset tajuaa, miksi oon kokoajan tulossa jostain ja menossa johonkin. Miten se nyt oli, rautaa pitää takoa kun se on kuumaa. Mut ei saa polttaa näppejä. Eikä itseään.
Puhuttiin työkaluista: toiselle sopii kynä, paperi ja sähköposti. Joku luottaa täysin nykyaikaan ja nettialustoihin — kolmas kulkee jossain välimaastossa. Whatsapp, Facebook ja Slack on ehdottomasti meidän projekteissa ne käytetyimmät kanavat perinteisen sähköpostin lisäksi. Viimeiseksi mainittuun kehotan tutustumaan erityisesti, jos käsillä on projekti jossa on mukana paljon ihmisiä ja erilaisia työryhmiä.
Puitiin tapahtumia. Millaisissa tilanteissa oppii uutta? Onnistumiset antavat energiaa ja vievät eteenpäin, mutta kyllä moni meistä oppii parhaiten kantapään kautta. Mä oon kaatunut lavalla ja kerran mokannut backlinen suhteen, mutta yllättävissä tilanteessa on vaan tärkeintä keksiä paras (tai vähiten huonoin) ratkaisu ja hoitaa homma himaan. Ongelmatilanteet on syytä käsitellä, mutta "syyllisen etsimiselle" tai jossittelulle on turha uhrata aikaa...
Suurin osa yllä olevista ajatuksista on kyseisessä paneelissa puhuttua TAI viime kesänä eri tuottajilta päähäni iskostunutta tekstiä. Tuottajat-projekti on ollut jo tähän mennessä äärettömän palkitseva ja opettava, koska me ollaan saatu tavata alan kovimpia tekijöitä.
Loppukevennyksenä lainaan lauantaina tapaamaani aivan ihanaa tuottajaa:
Hyvä tuottaja laittaa kätensä vaikka paskaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)