Terveisiä Ruissalosta! Viikonloppu meni jälleen kerran todella nopeasti, mutta meillä oli kyllä älyttömän kivaa. Jengi muuten seurasi Snapchatissä (@ylefolk) meitä tosi hyvin!
Haluan näin alkuun sanoa sen, että alla oleva teksti on siis vain ja ainoastaan mun & Tuottajien fiiliksiä ruissista eikä edusta ketään tai mitään muuta tahoa ;)
Minä (Johanna) ja Ruisrockin Merilavan stagemanageri Luca lähdettiin matkaan siis jo torstaina. Päräytettiin sateiseen Ruissaloon ja käytiin katsomassa paikat. Festarialue oli rakennettu todella selkeästi, eikä tälläinen ammattieksyjäkään kokenut kertaakaan olevansa poissa kartalta!
Luca Gargano on siis musiikki- ja tapahtuma-alan monitoimityyppi joka on opettanut mulle kuluneen vuoden aikana paljon ja kaikesta. Luca oli mukana myös Tuottajat-demovideolla ja hänestä tulette varmasti kuulemaan meidänkin somessa projektin aikana!
Perjantaina kuvattiin Tuottajat-dokumenttia. Tai musta tuntuu että tiimi hoiti sen kyllä hienosti keskenään. Olin nimittäin samaan aikaan opettelemassa stagemanagerin tehtäviä ja juontamassa esiintyjiä lavalle ja sieltä pois. Juontojen ja vaihtojen välissä yritin viettää aikaa tiimin kanssa ja olla jotenkin heille hyödyksi...
Lavamanageri (stage manager) on siis (useimmiten) se tyyppi, joka ottaa bändit vastaan ja kertoo mitä tapahtuu. Bäkkäreistä, tarjoiluista ja ridereistä* vastaavat sitten taas hostit. Tapahtumasta riippuen lavamanun tehtävät voivat olla hyvinkin erilaisia, mutta pääsääntöisesti työhön kuuluu vastuu kaikesta, mitä lavalla tapahtuu. Lavamanageri pitää huolen siitä, että asiat ja ihmiset ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. On tärkeää, että vaihdot sujuvat sujuvasti ja soittimet ovat risereilla* valmiina työnnettäväksi lavalle. Lavamanageri pitää huolen myös siitä, että keikat alkavat aikataulun mukaisesti ja loppuvat, kun on sovittu.
*Rider (raider/raideri): Lista bändin vaatimuksista. Yleensä ottaen juoma- ja ruokatoiveet, pyyhkeet, tussit ja paperit. Lisäksi myös esim. majoitukset, kyydit ja kuljetukset /yleensä sovittu erikseen), vapaaliput ystäville & perheille yms. erikoistoiveet.
! Tekninen rider: Lista teknisistä vaatimuksista. Yleensä koskien äänentoistoa, valaistusta ja henkilökuntaa. Tämän tsekkaus kuuluu myös yleensä stagemanun tehtäviin.
*Riser: "Raiserit" ovat kuin pieniä lavoja, jotka ovat ehdottoman tärkeitä festareilla. Riserien avulla lava saadaan tyhjennettyä ja täytettyä nopeasti, koska alla on (useimmiten) renkaat. Esimerkiksi rummut kasataan valmiiksi riserille ja työnnetään vaihdon aikana lavalle. Risereita on eri kokoisia ja niihin voidaan asentaa eri korkuisia jalkoja.
Tuottajat-tiimi koostui siis perjantaina tietysti Jessican lisäksi kahdesta upeasta tyypistä, eli Sannasta ja Emilistä. Varsinkin niissä tapahtumissa, joissa kuvataan varsinaista jaksoa, tarvitaan ehdottomasti pari apukättä mun ja Jessican lisäksi. Tästä aiheesta lisää myöhemmin tiimiä käsittelevässä postauksessa. :)
Lauantai alkoi rauhallisemmin, koska Tuottajat-työt oli jo tehty. Meillä oli Lucan kanssa neljä ihanaa apulaista, jotka hoitivat työnsä tehokkaasti ja hyvin. Lauantaina mulle alkoi muodostua selkeästi jo sellainen rytmi, että tiesin jo hyvissä ajoin mitä tuleman pitää.
Tai luulin tietäväni. Vaikka en ollut ihan ekaa kertaa lavalla mikin kanssa, niin totta kai mä olin jännittänyt tämän viikonlopun juontoja. "Mikä on pahinta mitä voi tapahtua?" kysyi kaverit.
"Kuhan et putoo sieltä lavalta niin kaikki menee hyvin."
No en pudonnut lavalta, sentään. Lauantain toinen esiintyjä oli saapumassa lavalle (ja mä vielä yllytin yleisöä snäppäämään meidän kanssa), kun sattui pieni... juttu. Yritin laittaa snäppiä talteen ja otin pari askelta taaksepäin (katsomatta sinne yhtään), kun yhtäkkiä tajusin olevani ilmassa. Hyvät naiset ja herrat: JUONTAJANNE KOMPASTUI MONITORIIN!
En muista koska viimeksi olisin n. 30 sekunnissa käsitellyt jonkun asian niin nopeasti läpi. Kaaduin siis monitorien taakse ja kuulin, kuinka osa yleisöstä repesi nauruun (olisin itsekin revennyt) ja toisaalta olin kuulevinani myös kohahduksen (mun ilmalento saattoi näyttää aika pahalta).
Mun ajatukset meni jotenkin tässä järjestyksessä:
1. Sattuu.
2. Mun alla ei oo onneks kenenkään kamoja.
3. Puhelin ja mikrofoni tiukasti kädessä, hyvä.
(Tässä kohtaa nään Lucan naaman ja kuulen kuinka se heittää jotain läppää yleisölle. Tajuan myös olevani "piilossa" ja että en voi vaan ryömiä täältä pois ja jättää jengiä ihmettelemään mitä kävi)
4. Nostan jalat ilmaan ja sanon mikkiin jotain siinä toivossa, että (ainakin) ystäväni Miro Palokallio saa kuvan tilanteesta, ja ihmiset tajuaa että kaikki ok. (Jos ehdottomasti haluat nähdä kuvan, niin se löytyy instagramista @johannavonhertzen)
Luca muisti heti jostain kumman syystä sanat, jotka olin sanonut perjantaina:
"Kunhan ihmisillä on hauskaa. Mun kaa tai mun kustannuksella."
En jaa tätä tarinaa vain siksi, että musta on tärkeä osata nauraa itselleen ja antaa anteeksi inhimilliset mokat. Jos toi ois tapahtunut mulle vuosi sitten, niin olisin varmaan ryöminyt lähimpään koloon ja itkenyt siellä tammikuuhun asti. Mä uskon että tollakin tapahtumalla oli tarkoituksensa ja opetuksensa. Sitä paitsi selvisin muutamilla mustelmilla ja naarmuilla, vaikka tossa olis voinut käydä paljon pahemmin. Ihan jo vaikka niin että oisin kaatunut muutaman sentin toiseen suuntaan, jolloin olisin tullut pää edellä alas.
Festareilla juontajat on tärkeässä roolissa myös siinä, että he tiedottavat ihmisiä tärkeistä asioista ja muutoksista. Ruisrock kehittyy vuosi vuodelta uudistusten myötä, ja infot pitää saada ihmisten tietoon. Pienillä asioilla voi kantaa oman kortensa kekoon ja vaikuttaa festarikansan tunnelmaan, joten siksi mekin muistuteltiin milloin vesipisteiden ja vessojen sijainnista ja paikasta, mistä voi tiedustella löytötavaroita.
Tää on siis vain mun mielipide, mut oon tyytyväinen siitä että en jännityksen takia sekoillut esim. aikatauluissa tai artisteissa, vaan aiheutin ihan-hauskan-tilanteen.
Selviteltyäni pääni sain kuulla, että seuraavana esiintymisvuorossa ollut D-A-D joutuu viime hetkellä
perumaan keikkansa. Yhtye itse kirjoitti facebookissa näin;
"Stig (yhtyeen basisti) was taken ill and is in hospital in Turku for observation. We are very sorry we have to cancel Ruisrock tonight, and Stig is even more sorry... We'll get back when we have more info."
Ja eilen sunnuntaina näin:
"Stig is back on his feet and have returned to Copenhagen, all good. He is of course very sorry to have let down all his fans at Ruisrock - and promise to be back soon. He also send his thanks for all the kind messages here on Facebbok. Meanwhile, have a nice rocking summer."
Keikan (varsinkin vain hetkeä ennen) peruminen on aina ikävä juttu kaikille. Bändille, järjestäjille ja faneille, joista osa on varmasti tullut katsomaan bändiä kauempaa. Kuitenkin, kun kyseessä on sairastapaus, on aina mentävä ihmisen terveys edellä. Peruminen on aina viimeinen vaihtoehto, joka harmittaa bändiä varmasti yhtä paljon kuin yleisöä.
Merilava ei kuitenkaan hiljentynyt tästä huolimatta, vaan tilalle saatiin aiemmin Niittylavalla rokannut Santa Cruz. Keikka alkoi alkuperäisestä (D-A-D) aikataulusta jäljessä vain viisi minuuttia.
Iso hatunnosto jätkille suorituksesta ja ennen kaikkea upeesta asenteesta ennen keikkaa ja sen aikana!
Lauantai-ilta sujui rennoissa ja hyvissä merkeissä. Sunnuntaina mulla oli jo sellainen fiilis, että osasin toimia itsenäisesti ja ohjeistaa meidän apukäsiä.
Ja sitten festarit olivatkin jo ohi!
Mulle itseni kehittäminen on tosi tärkeää ja opin parhaiten nimenomaan tekemällä. Mun tavoitteena on ottaa haltuun "perustiedot ja -taidot kaikesta", MUTTA on myös tärkeää tutustua niihin oikeisiin ammattilaisiin. Hyvä tuottaja tietää omat vahvuutensa mutta myös rajansa, joten hyvät kontaktit ovat myös tärkeitä. :)
Oli se sitten mikä tahansa homma festareilla tai tapahtumissa mikä sua kiinnostaa niin mun mielestä paras käyntikortti on sinä itse. Ruisrockissa, kuten monessa muussakin festarissa tärkeässä roolissa ovat talkoolaiset, joita tarvitaan paljon joka vuosi. Jos lähtee avoimin mielin tekemään hommia niin loppu on oikeastaan kiinni itsestä.
Kukapa ei haluaisi töihin reipasta ja tehokasta tekijää!
Rehellisesti sanottuna viime viikonloppu oli
yksi elämäni parhaista, ja toivon todella että saan olla mukana tekemässä tätäkin juttua ensi vuonna! Ruisrock teki (taas) kävijäennätyksen ja päräytti 100 000 rikki, enkä ihmettele miksi. Hyvä ja kokenut jengi tekemässä mitä parhaiten osaa!
Tuottajat-tiimi taltioi Ruisrockista varsinaisen jakson lisäksi upeita kuvia sekä pari Tekijät-juttua instagramiin (@tuottajat). Muista seurata meitä myös
facebookissa!
Ensi viikonloppuna Tuottajat-tiimi jakaantuu kahtia, sillä osa meistä lähtee Ilosaareen ja osa Kotkaan. Miksi? Siitä lisää myöhemmin.
ps. Kannattaa muuten käydä lukemassa
Ruisrock 2016-tapahtuman julkaisuja. Siellä etsitään ennen kaikkea kadonneita festariheiloja, mutta myös. esim. omaatuntoa ja vaimoa! ;)
