Juuri Thaimaan reissulta palannut muusikko, toimittaja ja kirjailija Teppo Vapaus julkaisee debyyttisooloalbuminsa kaksisuuntaisen mielialalevyn nimeltä Lurjus. Julkkareiden järjestämisen yhteydessä mies on hypännyt myös tapahtumatuottajan saappaisiin – eikä ihan ensimmäistä kertaa.
"Jos en olisi ollut 15 vuoden ajan myös tapahtumatuottaja, niin 600 keikan sijasta olisin tehnyt ehkä kuusi keikkaa."
1. Tullaanko Teppo Vapaus siis näkemään Tuottajat-sarjan kakkoskaudella?
Ei, toivottavasti. Se olisi valtava antikliimaksi. Inhoan keikkamyyntiä ja tuottamista. Tykkään kirjoittamisesta ja musiikin tekemisestä. Jos ja kun niiden tueksi tarvitsee järkkäillä asioita, niin miksi ei.
2. Lurjus on debyyttialbumisi. Miltä sen julkaiseminen tuntuu?
Pitäisi varmaan sanoa jotain tosi mahtipontista, mutta ei se tunnu miltään. Ehkä se johtuu siitä, että en ole 19-vuotias. Levyn julkaiseminen on tavallinen asia. Kun mulla on nälkä, mä menen kauppaan, ostan ruokaa, kokkaan ja sitten mä syön. Kun mulla soi päässä, mä menen studiolle, me tehdään biisi ja sitten me julkaistaan se. Tässä tapauksessa mä toivon, että se meidän kattama ateria maistuu myös vieraille.
3. Julkkarit järjestetään Kuudennella Linjalla. Miten päädyit juuri tähän paikkaan?
Me ollaan koluttu bändin kanssa Helsingin perinteiset rockpaikat moneen otteeseen: Semifinal, Loose, Elmun baari, On the Rocks, Tavastia, Nosturi, Virgin Oil. Noissa isoissa toki lämppärisloteilla. Kutosessa on hyvä twisti. Sehän on yksinkertaisesti cool paikka. Ja musta on sopivan epätodennäköistä viedä tällainen vähän älykkäämpi Popeda trendikkäälle venuelle.
4. Millaista tapahtuman järjestäminen on ollut?
Samanlaista kuin aina. Miettimistä, innostumista, pelkoa ja pohdintaa. Tuottajan luonne on laskelmoijan luonne. Taiteilijalle se on vihollinen, joten ristiriita on ilmeinen. Mulla on kestävä missio kutistaa sisäistä laskelmoijaani. Pikkuhiljaa oon alkanut onnistua siinä. Se näkyy musassa ja esiintymisessä vapautuneena ja häpeämättömänä energiana. Keikkakalenterissa se näkyy tyhjinä päivinä.
5. Olet toimittaja. Luuletko, että sun suhtautuminen arvosteluihin ja nettikommentteihin on erilaista, kuin ei-toimittaja-rokkareilla?
En näe asioilla yhteyttä. Tietysti mä seuraan arvosteluja, koska en ole välinpitämätön. Mitä tulee johonkin keskustelupalstoihin, niin en mä lue niitä koskaan. Mutta taiteilijalle merkki onnistuneesta työstä on aina se, että susta digataan helvetisti ja sua vihataan helvetisti. Jos nää asiat ei tapahdu, sä et oo koskettanut ketään. Ja jos sä saat kymmenestä paikasta neljä tähteä, silloinkin jotain on todennäköisesti mennyt pieleen. Jos sieltä jää puuttumaan se Oskari Onnisen nasevasti argumentoitu yksi tähti, niin ainakin mulle se on pettymys.
6. Miten kuvaisit Lurjus-levyä?
Mä olen sanonut, että se on kaksisuuntainen mielialalevy. En ole peittänyt mitään itsestäni, ja oon joutunut korvat punasena välillä kuuntelemaan, että kuinka pahasti tässä nolaa itsensä. Ja varmasti nolaakin, tai sitten koskettaa jotakuta. Toi on aika inhottava levy. Mä luulen, että ne ihmiset, jotka kavahtaa mun persoonaa, inhoaa myös mun levyä. Tyylilajiltaan levy on Tampere. Se paljastaa, että levyn tekijä ei ole intellektuelli. Mutta ehkä ihailee runoilijoita ja haluaisi olla kuin he. Bändillä on iso panos levyllä. Lassi on hurja rumpali ja Karon ja Laurin kanssa ne saa päälle todella kovan ajon.
7. Herra Ylppö on ollut tärkeä hahmo sun elämässä ja uralla. Kirjoitit hänestä myös elämäkerran, onko Herra Ylppö kuunnellut nyt julkaistavan Lurjus-albumin ennakkoon, ja nähdäänkö hänet ehkä vuorostaan sun lämppärinä?
Jos Ylpölle tulee tosi kova artsuilupiikki taiteilijauransa myöhemmässä vaiheessa, niin ehkä nähdäänkin! Muistaakseni linkitin hänelle albumin, mutta ei olla vielä keskusteltu siitä. Jos Ylpön vaikutus muhun pitää kiteyttää jotenkin, niin Ylppöhän antoi mulle konkreettisesti mahdollisuuden syntyä lauluntekijäksi. Hän oli ensimmäinen ihminen, joka pyysi saada kuulla mun demoja. Soitin silloin vielä rumpuja mun ex-grungeyhtyeessä, ja Ylppö sanoi mulle: Ryhdy sielukkaaksi tulkitsijaksi. Sitten se otti mut mukaan 30 keikan kiertueelle lämppäämään. Jos mä teen joskus jotain merkittävää, niin Ylppö oli se, joka löysi minut.
"Mä en osaa erotella ammatti-identiteettejä. Musan tekeminen, esiintyminen, kirjoittaminen ja keikan järkkääminen on ihan samaa rokkia. Se on elämäntapa."
8. Aamulehti antoi levyllesi neljä tähteä ja sanoi, että Teppo Vapaus on tullut voittamaan. Mitä Teppo Vapaus aikoo voittaa?
Mulle tuli mieleen se Idols-biisi, muistaksä sen? Kriitikkohan viittaa siihen, että tässä on nyt uusi artisti, josta saattaa tulla suosittu, jos se jatkaa yhtä hyvän musan tekemistä. On kivaa, että joku tunnistaa ja tunnustaa sen, mitä olet tehnyt. Ei se ole kovin merkittävää, mutta siitä tulee röökin mittainen hyvän olon tunne. Se nöyristää ja antaa luvan jatkaa. Kun iso media sanoo, että musiikkisi on relevanttia, sitä ei tarvitse enää itse toitottaa. Muutkin alkavat pikkuhiljaa huomata sen.
9. Missä sä näet Teppo Vapauden ja hänen musiikkinsa vuosien kuluttua?
Olisi valheellista sanoa, että en halua menestyä. Mutta sen pitää tapahtua omilla ehdoilla ja juuri sellaisena kuin mä olen. Täytyy muistaa, että olen musiikintekijänä erikoiskahvin tuottaja, eikä sitä kahvia löydy ihan joka huoltsikalta. Juhla Mokka myy paremmin. Toivoisin kuitenkin olevani poikkeus säännössä. Sellainen 2020-luvun Tuomari Nurmio. Tyyppi, joka on aloittanut Spotify-ajassa tekemään musiikkiuraa niin kuin sitä tehtiin 80-luvulla. Täysin väärällä tavalla, tiedostaen sen, mutta vitun jästipäisesti vuodesta toiseen jatkaen. Niin kuin Nurmio on sanonut: mieluummin paskaa, kunhan se on omaa.
10. Sä olet kertonut aikaisemmin mediassa sun suhteellisen rankasta taustasta. Miltä elämä maistuu tänään?
Sä et halua kuulla enkä mä halua kertoa.
Teppo Vapauden Lurjus-albumin levynjulkkarit lauantaina 11.2. @ Kuudes Linja, Helsinki. Mukana Pintandwefall ja Sakari Preuss. Ennakkoliput Tiketistä.
